Suomalaisen Jalkaväen viralliset perinteet ulottuvat aina vuoteen 1555, jolloin perustettiin ensimmäinen suomalainen lippukunta (18.11.1555). Jalkaväkiaselaji vaalii suomalaisen jalkaväen perinteitä ja Suomen sotien 1939 – 1945 jalkaväkijoukkojen perinteitä. Aselaji on ottanut tavakseen viettää Jalkaväen vuosipäivää vuosittain eri joukko-osastoissa kiertäen kunnioittaen ja huomioiden eri jalkaväkijoukkojen perinteitä. Tällä kertaa vuosipäivää vietettiin Jalkaväen museon tiloissa Mikkelissä.
Jalkaväen tarkastaja, eversti Ari Lehmuslehti (kuvassa) totesi vuosipäivässä pitämänsä puheen alussa, että Venäjän brutaali ja tappioista piittaamaton hyökkäyssota Ukrainaan on osaltaan osoittanut, että kansallisen puolustuskyvyn kehittämisen lähtökohdat Suomen sotilaalliseksi puolustamiseksi ovat olleet oikeita. Suomi ei ole luopunut kylmän sodan jälkeisinä vuosina kansallisesta varautumisesta, joten perusta on ollut koko ajan kunnossa. Nyt suorituskykyjä kehitetään yhdessä liittolaisten kanssa.
Hän korosti myös Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn merkitystä nykyisessä epävakaassa tilanteessa.
– Puolustusvoimien tärkein tehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen, joka jakaantuu ennaltaehkäisykykyyn ja torjuntakykyyn. Näitä molempia on kehitetty suunnitelmallisesti, mikä on tarkoittanut materiaalihankintoja, olemassa olevan kaluston ja materiaalin täydentämistä, varautumista pitkäkestoiseen kriisiin, Ukrainan tukemiseen kohdennettavan materiaalin korvaamista, lisähenkilöstöä, kertausharjoituksien toteuttamista ja yhteisiä harjoituksia liittolaisten kanssa. Näin myös jalkaväessä. Harjoitukset ovat olleet aikaisempaa pitkäkestoisempia ja selkeästi on havaittu, että opittavaa toisiltamme riittää kaikilla tasoilla.
Hän totesi , että jalkaväen taistelun elementtejä on käsitelty perinteisesti tulivoiman, liikkeen, suojan ja koulutuksen kautta, ja nosti esille näiden elementtien osalta esimerkkejä niiden viimeaikaisesta ja tulevasta kehittämisestä.
Puheensa lopuksi hän korosti, että Puolustusvoimat on osa suomalaista yhteiskuntaa ja asevelvollisuus on jatkossakin järjestelmämme kulmakivi.
– Jalkaväen komppanioiden koulutuksessa hyvä tavoite on tuottaa reserviin hyvän yhteishengen omaavia, suorituskykyisiä sodanajan joukkoja, jotka tulevat myös mielellään myöhemmin yhdessä kertausharjoituksiin. Koulutuksessa toistuu yleensä samat lainalaisuudet, jotka opitaan nousujohteisesti vakioitujen toimintatapojen, toistokoulutuksen ja perustaistelumenetelmien kautta. Toistokoulutuksesta saadaan motivoivaa, kun suoritus tai osasuoritus pystytään sitomaan aikatavoitteeseen. Perustaistelumenetelmät taas antavat yhdessä Ukrainan sodan oppien kanssa, vaatimuksia harjoittelupaikkojen, lähiharjoitusalueiden sekä ampuma- ja harjoitusalueiden kehittämiseen.
(Koko puhe on luettavissa tästä linkistä)
Tilaisuudessa julkaistiin Jalkaväen vuosikirja 2024. Jalkaväen säätiön julkaisema Jalkaväen vuosikirja on ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1961 alkaen.
Nyt julkaistun vuosikirjan teemana on ”Ukrainan sodan opit ja Nato-jäsenyyden vaikutukset jalkaväkeen”. Kirja on luettavissa digi-versiona tästä linkistä. Kaikki vuosikirjat vuodesta 1961 lähtien ovat luettavissa digi-versioina näiltä sivuilta valikosta ”Jalkaväen vuosikirjat (linkki)”.
Lisäksi vuosipäivän juhlassa palkittiin Jalkaväen säätiön stipendillä jalkaväen vuoden kehittäjinä majuri Ville-Tapio Huoponen Maavoimien esikunnasta, kapteeni Mikko Peròn Maasotakoulusta ja ylivääpeli John Miettinen Karjalan prikaatista. Stipendit luovuttivat saajilleen jalkaväen tarkastaja ja Jalkaväen säätiön hallituksen puheenjohtaja, eversti evp Jari Kytölä, joka toi myös säätiön tervehdyksen päiväjuhlaan.
